KUNNIAVÄKIVALTA – KENEN KUNNIASTA ME TODELLISUUDESSA PUHUMME?

Kunniapaine sekä fyysinen ja henkinen kunniaväkivalta on osa monien humanitäärisistä syistä tulleiden maahanmuuttajaperheiden arkea. Vain koska emme näe sitä, ei tarkoita, etteikö sitä olisi. Muutama päivä sitten vantaalainen kunnallispoliitikko Eva Tawasoli kertoi Ilta-Sanomien juttuartikkelissa Suomessa kokemastaan kunniapaineesta sekä henkisestä ja fyysisestä kunniaväkivallasta. Tawasoli koki olevansa puun ja kuoren välissä eikä nähnyt muuta keinoa paeta helvettiään kuin tekemällä itsemurhan. Onneksi hän epäonnistui yrityksessään ja voi nyt paljon paremmin. Kysyä voi miten voivat meidän nykyiset pakolaistaustaiset maahanmuuttajanuoremme?

Olemme Eva Tawasolin kanssa siinä mielessä hyvässä asemassa, että elämme kahden kulttuurin risteyksessä - olemme vapaita ja samalla näemme, koemme ja kuulemme. Kuulemme kantaväestöltä, kuinka hukassa he ovat tämän ilmiön levinneisyyden ja käsittämisen kanssa ja samalla näemme omissa yhteisöissämme kuinka erityisesti nuoret tytöt ja naiset voivat pahoin, koska eivät pääse toteuttamaan itseään.

Mistä kunniassa on kyse? Monesti ajatellaan, että kyseessä on naisen kunnia. Mutta näin ei todellisuudessa ole, vaan kyseessä on nimenomaan suvun/perheen miespuolisten kunnian säilyttäminen. Nainen kantaa miespuolisten perheenjäsentensä kunniaa harteillaan. Puhutaan, että veljet ja isät eivät voi kävellä päät alaspäin julkisesti, mikäli nainen toteuttaa tahtonsa esimerkiksi haluamalla naimisiin kantaväestöön kuuluvan miehen kanssa. Miehet varjelevat ja näyttävät asemaansa ojentamalla suvun naisia. Nainen on vain instrumentti, jonka kautta mies näyttää omaa sairasta patriarkaalista asemaansa - usein ymmärtämättä itse sitä. Eivät vain ainoastaan miehet harjoita kunniapainetta ja väkivaltaa, vaan siihen osallistuvat usein perheen naiset. Naiset voivat ollakin usein pahimpia susia toisilleen. Perheen naiset voivat kohdistaa pahinta painetta, väkivaltaa ja huorittelua toisiinsa.

Näkemykseni mukaan kunniapainetta esiintyy lähes kaikissa Pohjois-Afrikasta ja Lähi-idästä tulleissa pakolaistaustaisissa perheissä, henkistä kunniaväkivaltaa ainakin puolessa väestöstä sekä henkistä ja fyysistä yli kolmannessa. Tämäkin on varovainen arvio. Pahinta kunniaväkivaltaa kohtaavat miehet ovat homoseksuaaleja. Homoseksuaalisuus nähdään pahempana kuin yhdenkään suvun naisen seurustelusuhde, sillä heteroseksuaalisuus on normi toisin kuin homous, joka on sekä "likaista" että "synnillistä".

On äärimmäisen tärkeää muistaa, että jokainen yhteisö ja perhe on erilainen. Siinä missä toisessa kaikkia naisia hakataan ja heidän vapauksiaan riistetään, antaa toinen vapauksia toteuttaa itseään ainoastaan kunniapaineen vallitessa. Kunniapaine on lievin kunniaväkivallan muodoista, kun taas kunniamurha on kaikkein ankarin. Meillä on jo nyt rinnakkaisyhteiskuntia, joihin kunniaväkivalta on levittäytynyt ja joissa se on saanut hiljaisen hyväksyntänsä.

Meillä ei ole varaa olla korrekteja ja kulttuurisensitiivisiä emmekä saa antaa pelon rasistiksi leimautumisessa estää meitä puuttumasta asiaan, sillä Tawasolin sanoin,

- Kun näin vakavasta kulttuuriin liittyvästä ihmisoikeusloukkauksesta ei puhuta, uhkaa tapa jäädä maahamme pysyväksi.